Niin pitkästä aikaa taasen kirjoittelen tänne. On ollut voimat yksinkertaisesti niin loppu että mitään en ole juuri saanut aikeiseksi täällä kotosalla kuten en muuallakaan. Paitsi on mulla ollut kaksi vakioharrastusta. Tiistaisin kuntosali-liikuntaryhmä ja Keskiviikko iltaisin alleria- ja astmayhdistyksen hengitys jumppa keuhkoile. Lisäksi olen tiistai-iltaisin käynyt kotiseurakuntani solu-kokouksissa (kotikokous). Mutta nyt pari viimeistä viikkoa on mennyt täysin nukkuessa sängyn pohjalla, ainoa mihinkä sieltä olen päässyt on ollut nyt tämän viikon tiistain solu.

Mutta onneksi aika kuluu ja asiat muuttuvat. Olen saanut tukihenkilöltäni arvokasta tukea asioissani jota en tässä kuitenkaan mainitse,niin hänen avullaan ja Nallen piristyksen kannustamana mä sain itsekkin tänään pitkästä pitkästä aikaa siivottua makuunhuoneeni oikein perusteellisesti pääsiäiseksi. Ja arvaatte että on hyvä olo vaikka paikat onkin nyt sitten kipeät todellakin. Tätä tämä masennus on, välillä olet aivan uuvuksissa josta sitten pikkuhiljaa askel kerrallaan noustaan ylöspäin. Nyt mulla olisi vielä tavoitteena että saisin pupujeni häkin siivottua pääsiäiseksi. Vaikka tuo tuntuu aikka utopistiselta kun oloani nyt ajattelen.

Niin ja olenhan mä saanut takaisin pari likka-aikuista ystäväänikin tonne Fb-kiin ja toisen heistä vaimon myöskin. On ihanaa kun saan tavata todellakin pitkäaikaisia ystäviä vaikkakin netin välityksellä mutta kuitenkin. Ja siinä samalla saa huomata kuinka maailma muuttuu kaikkialla ja ihmiset muuttuu,saioita tapahtuu. Mutta yhteys säilyy.

Ja tätnä aikana,en muista mainitsinko edellisessä kirjoitusksessani kun siitä on aikaa, niin mun yksi tai oikeammin likan Lissu-pupu muutti Espooseen asumaan toiseen perheesen kun ei tullut enää toimeen tyttärensä Lulun ja Tapsu-ukkonsa kanssa. Niin että mulla on nyt vain kaksi ihanaa pupua täällä ihailtavanani ja hyvin he ovat loppujen lopuksi sopeutuneet Lissun muuttoon.

Ja pääsiäinen, sekä kevät on alkanut täällä loskaisin ja sateisin ilmoin välillä auriokoa pilkistellen. Mutta mielialaani en ole vielä kuitenkaan saanut kaikesta huolimatta kuntoon kun tässä on ollut kaikenlaisia kokemuksia ja vielä niitä riittää edessä päinkin, tarkoitan näitä synkempiä kokemuksia. Se olisikin hyvä jos olisi vain niitä hyviä ja aurinkoisia mutta ikävä kyllä niitä ei ihmiselle yksin suoda toisille vaan vähemmän kuin toisille, toiset sitten saavat taasen näitä huonoja enempi. Ihmisen onnenlahjat eivät mene tasan.

Mutta olkaamme tai yrittäkäämme olla onnellisia tässä mitä meillä tällä hetkellä on sillä ei meidän sentään nälkää tarvitse nähdä ja vaatteitakin on joilla itsemme vaatetamme. Kun vaan mielemme saamme pysymään vakaina niin kaikki olisikin hyvin. Tälläisissä merkeissä me sitten jatkamme matkaa eteenpäin ja toisella kertaa sitten taasen lisää kirjoittelen tänne.