Mietelmä:

Säilytä mieles vapaana mielesi vihasta ja huolesta. Elä yksinkertaisesti odota vähän toisilta, mutta anna paljon. Täytä sydämesi rakkaudella. Levitä päivänpaistetta. Tee toisille mitä haluaisit heidän tekevän sinulle. -j.töytäri-

Ajatelma yhden ystäväni kirjoituksista joka nappasi minuun!  

nro 1.  

Mutkikasta...mutta suoraa tietä olisi tylsää matkustaa,maiseman on  hyvä muuttua ja elää siinä samalla - näin meitä pidetään myös virkeiä ja tarkkaavaisena kun ei kaikki ole missään pelkästään hyvää, siellä missä on valoa, on myös varjoa mutta varjolle ei vaan anneta mahdollisuutta muuttua pimeäksi, ei edes hämäräksi :) tuikataan lyhdyllä hämärään nurkkaan ja mitä tapahtuu - saattaa löytyä jotain tarpeellista mutta kuitenkin valossa! :))

nro 2  

Heippa vaan "mandariini"  :<)  samansuuntaisesti ajattelin itsekkin että kyllä kaikesta tekopyhyyttä löytyy mutta että miten sen itse itsessään käsittelee niin onkin taas jo uudessa ulottovuudessa keskusteluissa - ne jotka eivät tidä eteeivät tiedä ovat hölmöjä siis vai olisivatko autuaita tietämättömyydessään. ja ne jotka tietävätovat niitä tehopyhyyden pyhintä tekojoukkoa mutta sitten jos tietää ettei tiedä ja on avoinavoin - voisiko silloin jo tulla tiellä mandariiniksi taikka edes klementtiiniksi?  :)

Tällaiset tekstit saivat minut mietiskelemään omia ajatuksiani tänään niin etten ole vieläkään päässyt nukkumaan, vaan piti lainata nuo tänne omaan blokiini ja jakaa ne täällä minun ystävieni kesken kun puhuttelivat minua aikalailla. Mutta tietenkin noista saa jokainen laittaa omat mietelmänsä omaanpäähansa ja kommenttiin ihan kuinka itse haluavat kukakin tehdä.

Niin eilen iltapuolella olimme taloyhtiön kerhotilassa askertelemassa kaikennäköistä joulutavaraa ja minäkin opin siellä jälleen uutta. Sain ninittäin punottua ihan alusta pajukuusikrassin ja onnistuikin mielestäni hienosti vaikka joissain kohdissa jouduin pyytämään apua kun en saanut kiristettyä sitä rautalankaa tarpeeksi kireelle. Ja Reetalla on kunn ia saada minun ensinmäinen omatekemä ovikrassi hänen ihanaan hirsiseen kotiinsa jota hän sanoo itse "muumitaloksi".  Sain mä siellä kyllä yhden toisenlaisenkin ovikoristeen tehtyä jonka aijon antaa hyvälle naapurilleni joululahjaksi kun on auttanut minua niin paljon kaikessa miesystävänsä kanssa. Että sillälailla minä kulutin torstai-illan touhutessa ja sainhan minä kyllä vielä kaiken päätteeksi mukavan puhelunkin.

Sitten tänään iltapäivällä noin kello viisi vietämme poikani syntymäpäivää ja läksiäisiä nikinharjusta. Siitä tapahtumasta voin kirjoitella tänne myöhemmin kunhan nyt näen mitä siellä tulee tapahtumaan. Mutta nyt täytynee jo yrittää uudelleen että tulisiko se nukkumatti jo tuomaan minulle unihiekkaa silmiini että saisin nukuttua ja jaksaisin taasen päivän touhuta kaikenlaista.