Kopsasin tohon tekstin positiivareiden aamun ajatuksesta joka minulle tulee sählöpostiini, teidän muidenkin luettavaksenne.Kun oli niin koskettevaa tekstiä ja tuntui aivan minulta itseltäni.
No nyt minulla jo onkin alkuviikko taasen takanani ja on ollutkin erittäin raskas. Univelkoja on keräytynnyt ihan kiitettävästi kun kokonaisen viimeviikon pääsin vastaaamuyöstä nukkumaan. Sillä toi meidän Lissu-pupu on nytten taasen kiimassa ja onkin voimakas tälläkertaa. Sillä hän on repinyt tyttäreltään karvat kyljestä ja peffasta kokonaan, jonka seurauksena jouduin Lissun eristämään noista kahdesta muusta pupusta lun meinasi jo ukkoansakkin ruveta repimään. No nyt tuota on kestänyt jo koko viime viikon ajan ja onneksi tämä alkuviikko on ollut hieman rauhallisempaa heidän puoleltansa.
Eilen mulla oli palaveri ja solu. Oli kivaa aloittaa solukin syksyn tauon jälkeen ja nyt saa tuntea kuinka hengellinen elämäni uudistuu pikkuhiljalleen kun olen rupennut lukemaan raamattuakin nyt joka päivä ja hiljentymään sanan ääreen muutenkin,tuo hiljentyminen tekee todellakin hyvää. Sitten oli pojan asioissa myös eilen palaveri, ja sekin oli helpotus kun sai ne asiat myös oikeisiin uomiinsa kaiken uuden jälkeen kun poika muutti asuinpaikkaansa 19.12.2009 hyvinkäänkylästä Marttiin, toiselle puolelle Hyvinkäätä.
Se tässä kait minua väsyttääkin kun tunnen nyt alkuviikosta varsinkin tänään itseni erityisen väsyneeksi. Kun on nyt joulun jälkeen saanut kaikki epämiellyttävät asiat hoidettua kuntoon ja levon hetki on koittamassa monien vaikeiden ja todella raskaiden asioiden jälkeen. Elikä ei tässä auta kait antaa kuin itselleen lupa levätä ja kerätä voimia viikonloppuakin varten kun on täällä taasen kolme nuorta pienissä tiloissa. Sillä lapseni tulevat viikonloppulomalle ja tyttönisulhanenkin tulee luokseni kun he eivät malta pysyä erossa toisistaan. Että sen pituinen tarinani tälläkertaa minusta ja elämästäni.
Kommentit