Oloni on kuin rikkirevityllä tällähetkellä,sillä en saa nukutuksi vaikka väsyttääkin vaikka kuinka,niinpä ajattelin kirjoitella nyt hieman tänne jos se auttaisi vaikka olooni. Mulla on olo kuin tyhjä vesisanko josta on kaadettu kaikki vesi pois,kuntyttöni oli luonani päivää vailla viikon ja nyt hän lähti Espooseen poikakaverinsa luokse ja vei Lissu-pupun mennessään,kun Lissu ei tullut enään toimeen näiden kahden jäljelle jäävän pupun kanssa.Vielä kun Lissua jouduttiin pitämään jo viikko eristyksissä muista niin sitä hankalampaa ol tuo toimeen tuleminen, se oli niiden kesken yhtä nahistelua kokoajan ja kohta puoliin joku olisi varmaankin tappanut näistä kolmeta jonkun. Mutta kaikesta tuosta huolimatta minulla on ikävä sitä persoonallista Lissua, tytyy katsella kuinka tässä tottuu noihin kahteen pupuun pelkäsään,ainakin täällä on nytten jo paljon hiljaisempaa kuin tähän asti on ollut.

Muutenkin mulla on hieman sekavat tunnetilat kaiken uuden,vanhan, kuleman ja uuden elämän välimaastossa.En oikein tiedä mitenkä kaikkeen tulisi suhtautua ja elää kun asiat ovat niin ristiriidassa keskenään. Kuitenkin saan olla iloinen siitä että minulla on usko Jumalaan ja häneltä saa apua ja voimaa kun jaksaa vain sitä pyytää Häneltä.

No ei mulla tässä tämän kummempaa nyt ole, sääpäiväkirjaan vielä pitää tehdä muutama merkintä ja katsoa farmiani naamakirjassa joko saa poimia mansikat pois etteivät aamuun mennessä kuole. Jotenka tähän lopettelen nyt tälä yöltä tätä kirjoitteluani.