Niin Jaakob lähti Beersebasta mennäksensä Harraniin.
Ja hän osui erääseen paikkaan, johon yöpyi, sillä aurinko oli laskenut; ja hän otti sen paikan kivistä yhden, pani sen päänsä alaiseksi ja asettui nukkumaan siihen paikkaan.
Niin hän näki unta, ja katso, maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas.
Ja katso, Herra seisoi hänen edessään ja sanoi: "Minä olen Herra, sinun isäsi Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi.
Ja sinun jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.
Ja katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet, ja saatan sinut takaisin tähän maahan; sillä minä en jätä sinua, ennenkuin olen toteuttanut sen, minkä minä olen sinulle puhunut."
Silloin Jaakob heräsi unestansa ja sanoi: "Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt."
Ja pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: "Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti."
Ja Jaakob nousi varhain aamulla, otti kiven, jonka hän oli pannut päänsä alaiseksi, ja nosti sen pystyyn patsaaksi ja vuodatti öljyä sen päälle.
Ja hän kutsui paikan Beeteliksi; mutta ennen oli kaupungin nimenä Luus.
Ja Jaakob teki lupauksen, sanoen: "Jos Jumala on minun kanssani ja varjelee minut sillä tiellä, jota nyt kuljen, ja antaa minulle leipää syödäkseni ja vaatteita pukeutuakseni,
niin että saan palata rauhassa isäni kotiin, niin on Herra oleva minun Jumalani; ja tämä kivi, jonka olen patsaaksi pystyttänyt, on oleva Jumalan huone, ja kaikesta, mitä minulle suot, minä totisesti annan sinulle kymmenykset."
Hei,
Halusin jakaa kanssanne edellisen tekstin joka puhutteli minua lukiessani kyseistä sivustoa Facebookissa.
Joulu on nyt takana ja siinä koetut vastoinkäymiset ja onnen hetket. Mutta kaiken kaikkiaan voin sanoa että suht hyvin on joulu mennyt vaikkakin noita vastoinkäymisiä on ollut ihan riittävästi. Niin että kun joulu oli ohitettu nukuin putkeen pulitoista päivää, kylläkin lääkkeet välillä käyden ottamassa. Ja vasta tänään pääsin liikenteeseen kun poikani kävi minua kahtena päivänä piristämässä ja antamassa uutta pontta jälleen elämääni. Nimittäin sain siinä huomata että kyllä mun vielä pitää jaksaa kun minulla on ihana poika ja tytärkin.Niin tulin ajatelleeksi että en saa jäädä lojuamaan taasen sängyn pohjalle, vaan on laitettava liikettä niveliini.
Joululahjaksi häneltä ja hänen uudelta perheeltään sainkin aivan ihanan tulipunaisen amarylliksen jota jo olinkin kerkennyt toivoa useampana vuonna itselleni, kun en ymmärrä miksi se on minulle niin ainutlaatuinen kukka, kun nimittäin tuon saan niin en voi olla valuttamatta kyyneliä ja niin ne tuolloinkin taasen pääsi valloilleen vuolaasti virraten antajansa takin olkapäähän ja siihen joutui poikani uhriksi, äidin onnen liikutuksen kohdatessaan.
Niin ja eilen sain hyvältä ystävältäni aivan upean päiväpeiton joka kattaa nyt minun koko jenkkisängyn eikä enään paista reunoilta rumat patjat, elikä kehtaan jo pitää makuunhuoneen ovea aukikin kun vain olen jaksannut pedata petini. Vaikka kyllähän tuo kannustaa petaamaankin kun on ihana kiiltävä sydänkuvioinen punaruskea päiväpeitto.
Muutenkin olen saanut tuntea Jumalan läsnälon nyt voimakkaammin joulun jälkeen ja voinenkin todeta että Hän ei jätä omiaan yksin vaan kantaa meitä voimakkaalla kädellään siunaten. Siihen siunaukseen saanen lisätä myös ihanan poikani joka on käynyt nyt minua piristämässä täällä läsnäolollaan iltapäivällä. Ja siihen kuuluu myös aivan ihanat kanini joita minulla on kolme kappaletta, ilman niitä olisin paljon paljon nuutuneempi kuin nytten olen. Sillä ne pitävät huolen siitä että nousen sängystä ainakin parikertaa päivässä; nimittäin hedän vessansa vaihtamaan,antamaan ruokaa ja muuta läheisyyttä sekä siisteyttä häkkiin. Varsinkin nytten kun nuorimmalla pupullani Lululla on taasen pesänrakennus vimma käynnissä, josta ei kyllä tule yhtään mitään vaikka hän kuinka yrittää sitä tehdä, hän kun ei ole koskaan nähnyt kuinka oikea kanin pesä rakennetaan, sillä hän on pahnan pohjinmainen elikä viimeinen lapsukainen Tapsulla ja Lissulla.
Tänäänkin poikani piipahti luokseni ja saimme katsella filmiä ja jutustella keskenämme kaikkea mukavaa. Hän viipyi luonani noin parisen tuntia joka tuntui kyllä menevän hieman liian nopeasti. mutta tuolle ajankulullehan ei voi mitään kun se kulkee kulkuaan niin se kulkee, se on ainoa jota emme pysty pysäyttämään ja hyvä onkin niin.
Huomenna minun olisi tarkoitus käydä päivällä vara-mammani luona katsomassa hänen vointiaan ja samalla saan takkini häneltä kun hän korjasi minulle sen. On muutein mahdottoman hyvä ja nopea noisst töissään. No mut jos nyt lopettelen tätä vuodatusta ja jatkan taasen jälleen toisella kertaa. Jos en ennen uutta vuotta kirjoittele tänne niin toivotan kaikille tämän lukioille oikein HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2010 JA SIUNAUSTA ELÄMÄLLENNE!!!!
Kommentit