TÄYTÄTKÖ POHJATONTA ASTIAA?

  
 
 

Olet sitten valmiina tai et, jonain päivänä päiväsi päättyvät. Viimeinen auringonlasku on nähty, tunnit ja minuutit kulutettu. Kaikki keräilemäsi aarteet, vaalitut ja unohdetut, saavat uuden omistajan.

Kaikki menestyksesi, maineesi ja väliaikainen valtasi sirpaloituu avaruuteen. Sillä mitä omistit tai olit velkaa, ei ole enää merkitystä.

Syntyperälläsi tai valitsemallasi uralla ei ole enää väliä. Eikä silläkään, olitko kaunis tai älykäs. Sukupuoli, ihonväri, kansalaisuus häipyvät taustalle.

Millä sitten on väliä?

Sillä on väliä, mitä annoit ja loit, ei sillä mitä ostit tai sait.
Sillä on väliä, mitä merkitsit, ei sillä miten menestyit.
Sillä on väliä, mitä opetit, ei sillä mitä opit.

Sillä on väliä, miten rehellinen olit, miten sympaattinen, miten rohkea ja antelias. Annoitko toisille ihmisille rohkeutta elämään, voimia jaksamaan ja uskoa tulevaan, sillä on väliä.

Elämän merkitys ei synny vahingossa. Se ei ole sattumien summa
vaan valintojen tulos.

Valitse elämä, jolla on väliä.

-M.S

Niin tuo teksti oli tämänaapuisest positiivareiden aamun ajatuksesta ja minust erittäin hyvä niin ajattelin sen kopsata tänne sellaisenaan kuin se oli s-postiini tullut.

No jospa nyt sitten kirjoittaisin tänne loppuun hieman omaa tarinaani miten on mennyt kun en ole jaksannut kirjoitellekkaan tänne pitkästä aikaa. No elämääni on kuulunut nyt yhtä alamäkeä ja todellista henkien kamppailua elämässäni sekä päässäni, olen ollut myös erittäin väsynyt kaikkeen kun öitä pelkää nukkua ja päivällä pitää hoitaa asioita niin ei sitä kokoajan kestä rupeaa siinä parempikin ihminen jo rakoilemaan.

Siksi halusinkin ottaa tähän tekstiini positivareiden ajatuksen kun tuo kosketti minua erittäin paljon nyt ja lähelta ja useamman ystäväni taholta sekä myös perheenjäsentenikin, elikä se oli hyvin ajankohtainen ajatelma myös teille toisille jotka luette tätäkin blogia ja olette ehkä kaltaisiani, tyhjiä astioita joka usein toistaa samoja virheitä ja ajatuksiaan joista saa sitten kärsiä itse koko kropallaan  ja kaikella muullakin.

Mutta tapahtuipa mulle kuun alussa yksi aivan ihana tapauskin,nimittäin 7.3.2010 kello 11 tienoilla ystäväni astui aikuiskasteelle ja liittyi Helluntaiseurakuntaan,ja olen niin otettu ja onnellinen että sain toimia tämän rakkaan sisaren avustajanakin siinä tilaisuudessa ja sain vielä kunnian siunata hänet kasteeseen.Minä joka olen vain tälläinen pelkkä tavallinen sekoileva maailman tallaaja. Niin että jos ei huonoa niin ei hyvääkään mutta minulle suotiin kumpaakin. 

Ja nyt taidan vielä siirtyä tarkistamaan loput s-postini ja jatkaa vielä hetken uniani että jaksaisi päivän hoitaa taasen asioita aika pitkänkin välimatkan päässä toisistaan.