keskiviikko, 14. heinäkuu 2010

Kesä hellettä pitkän tauon jälkeen 14.07.2010

Nonniin tervehdys täälläkäviöille pitkästä aikaa. Takanani on pitkä uuvuttava kevät joka on syönyt kaiken vooimavarani kyseiseltä kuluneelta ajalta jona en ole tänne jaksanut kirjoitella yhtikäs mitään en edes ole jaksanut ajatella että avaisin koko blogiakaan mutta niin vain on nekin ongelmat ja vaikeudet nytten sivuutettu ja ollaan jo voiton puoella ja kesässä hyvässä vauhdissa menemässä eteenpäin.

Tuossa noin tunti sitten sain käsiini erään erityisen hyvän vihkosen johonka on edesmennyt uskon sisar Ulla Kinnunen kirjoittanut erittäin hyvää, lohduttavaa, todellista ja raskkastakin teksiä mutta ennenkaikkea lähellä Jumalaa kirjoitettuja tekstejä Nurmiärven Uutisiin. Mutta surullisinta, nyt tuo Jumalan johdattama sisar on poistunut keskuudestamme ja hän on muuttanut Taivaan kotiin Isän luo jossa hänellä ei ole tuskaa eikä sairautta, eikä murhetta, sillä hän saikin Jumalan lähellä elää syöpäsairasta elämää vielä viisi vuotta. Ja tuosta lehtisestä haluankin jakaa teille yhden tekstin joka puhuttelee nyt minua paljon omien vaikeuksienija raskaan alkuvuoden jälkeen.

Elikä: ELINKAUTINEN ARMO: Katsoin paljon puhutun ja puhuttelevan elokuvan "Postia pappi Jaakobille". Se on koskettava kertomus vihasta, epätoivosta, rukouksesta ja armosta. Taposta elinkautiseen tuomittu, mutta armahdettu Leila tilittää elämäänsä vanhalle, sokealle papille ja kysyy lopulta kyynelsilmin: " Kuka tälläistä armahtaa?" Hän ei jaksa uskoa sen enempää ihmisten kuin Jumalankaan ateeksiantoon. Pappi Jaakob vastaa: "Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista." Sammaan aikaan luin elokuvan ojaajan Klaus Härön haastattelun " Elinkautinen armo". Siinä sanotaan, kuinka pappi Jaakob tehtävänsä menetettyään koki myös menettäneensä armonsa. "Kaikki on siis ohi, paitsi armo ja rakkaus." Armo ja anteeksi antamus antoivat toivon elämään. Kuinka moni laman, sairauden taai olosuhteiden vuoksi työnsä ja tehtävänsä menettänyt on kokenut menettäneensä samalla myös armonsa? Onko olemassa olomme oikeutus siinä, mitä saamme aikaan, kuinka tuottavia ja tehokkaita olemme? Miten käy meidän, jotka emme siihen tehtävään pysty, emme pysty olemaan hyödyllisiä yhteiskunnalle, yhteisölle, kenellekkään? Silloin astuu kuvaan armo: Ei meidän tarvitse ansaita arvoamme, se on jokatapauksessa Jumalan silmissä kallis ja korvaamaton. Sama suunnaton hinta on maksettu menestyvästä yrityjohtajasta, sairaseläkkeellä olevasta syöpäsairaasta, pitkäaikaistyöttömästä tai rappioalkoholistista. Armo ja anteeksiantamus antavat toivon meille jokaiselle. Elämämme ei ole hyödytön ja turha. Jumala armahtaa, mutta entä lähimmäisemme? Joskus se tuntuu mahdottomalta. Tehtyä ei saa tekemättömäksi eikä sanottuja katkeria sanoja saa nielaistua takaisin. Silloin tarvitaan anteeksiantoa. Löytyykö meiltä armoa toisillemme niinkuin Jumalalta löytyy meille? Armottoman ihmisen lähellä on paha olla. Armahdatko myös itseäsi? Ehkä tänävuonna sinun ei tarvitse niin paljon yrittää ja ansaita arvoasi, vaan voisit luuottaa armoon. "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." ( 1.Kor. 12:9 ) " Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo ja ehtii, vaan se, että Jumala armahtaa." ( Room. 9:16 ). Katuva ja anteeksipyytävä saa aina armon Jumalalta.        [ Ratkaisevaa on se, että Jumala armahtaa ]       Armorikasta vuotta Jumalan seurassa!

Näin tuo sisar Ulla on kirjoittannut artikkelissaan tänä vuonna. Ja minua pitkäaikaistyötöntä yhteiskunnan hylkimää sairasta ihmistä tuo kosketti aikalailla ja puhuttelee nyttenkin kun luen tekstiä uudelleen ja uudelleen toivone että itsekkin saan tuon armon ja olen kyllä jo osittain saanutkin maistaa Jumalan armoa kun saan edelleen taivaltaa Hänen seurassaan kaikesta vaikeasta elämässäni huomioiden, Hän on antanut minulle armon ja turvan. Hän on ohjannut ajatuksiamme ja toimintaamme että helpoimmin selvisimme vaikeuksista yhteiskunnan pyrokratian rattaissa taistella kaupungin virkaihmisen virheitä ja laiminlyöntejä vastaan, ja että meillekkin koittaisi vielä oikeus elämäämme.Lisäksi Jumalan antama armo on suuri vaikka olisimme joutuneet omasta itsestämme riippumatta elämään sielunvihollisen seurassa uskovana ihmisenä. Ja kun uskomatoon poistuu viereltämme ei Hän anna vihollisen ottaa meeitä mukaansa vaikka tuo sielun vihollinen perkele tahtoisi viedä myös rinnallakulkian, ei vihollisella ole siihen valtaa kun Jumalan armo ja rakkaus asuu meissä. Ja tuokin tarina on tosi kun olen tässä kesällä seurannut ystäväämi jolta kuoli vaimo marraskuussa ja hän oli itsekkin lähteä mukana mutta Jumalan kirjaan ei ollut vielä kirjoitettu ystäväni nimeä niinpä hän sai armon jatkaa kovien taisteluiden jälkeen armosta täällä maailmassa taivaltamistaan.

Ja nyt myös minulla on asiat suht hyvin että voin todella sanoa henkilökohtaisestikkin että Jumala todellakin armahtaa lapsiaan vaikka heillä olisi kuinka vaikeaa ja raskasta tahansa.

Tulkitkoon kuka tahansa oman teksitini kuinka haluaa mutta ongelmistani en halua kertoa täällä sen enempää. Mutta tämän piiriin olen jälleen palannut tauon jälkeen kun jaksan kirjoitella taasen tänne ajatuksiani ja hieman muutakin. Nyt kuitenkin lopettelen ttätä kirjoitelmaani täällä kun vatsani ilmoittaa että kaipaisi jo jotakin syötävää kun en ole vielä kokopäivänä syönytkäänoikein mitään. Jotenka myös minun puoleltani teille kaikille amorikasta ja siunattua kesän jatkoa....<3

 

torstai, 1. huhtikuu 2010

Kiirastorstai

Niin pitkästä aikaa taasen kirjoittelen tänne. On ollut voimat yksinkertaisesti niin loppu että mitään en ole juuri saanut aikeiseksi täällä kotosalla kuten en muuallakaan. Paitsi on mulla ollut kaksi vakioharrastusta. Tiistaisin kuntosali-liikuntaryhmä ja Keskiviikko iltaisin alleria- ja astmayhdistyksen hengitys jumppa keuhkoile. Lisäksi olen tiistai-iltaisin käynyt kotiseurakuntani solu-kokouksissa (kotikokous). Mutta nyt pari viimeistä viikkoa on mennyt täysin nukkuessa sängyn pohjalla, ainoa mihinkä sieltä olen päässyt on ollut nyt tämän viikon tiistain solu.

Mutta onneksi aika kuluu ja asiat muuttuvat. Olen saanut tukihenkilöltäni arvokasta tukea asioissani jota en tässä kuitenkaan mainitse,niin hänen avullaan ja Nallen piristyksen kannustamana mä sain itsekkin tänään pitkästä pitkästä aikaa siivottua makuunhuoneeni oikein perusteellisesti pääsiäiseksi. Ja arvaatte että on hyvä olo vaikka paikat onkin nyt sitten kipeät todellakin. Tätä tämä masennus on, välillä olet aivan uuvuksissa josta sitten pikkuhiljaa askel kerrallaan noustaan ylöspäin. Nyt mulla olisi vielä tavoitteena että saisin pupujeni häkin siivottua pääsiäiseksi. Vaikka tuo tuntuu aikka utopistiselta kun oloani nyt ajattelen.

Niin ja olenhan mä saanut takaisin pari likka-aikuista ystäväänikin tonne Fb-kiin ja toisen heistä vaimon myöskin. On ihanaa kun saan tavata todellakin pitkäaikaisia ystäviä vaikkakin netin välityksellä mutta kuitenkin. Ja siinä samalla saa huomata kuinka maailma muuttuu kaikkialla ja ihmiset muuttuu,saioita tapahtuu. Mutta yhteys säilyy.

Ja tätnä aikana,en muista mainitsinko edellisessä kirjoitusksessani kun siitä on aikaa, niin mun yksi tai oikeammin likan Lissu-pupu muutti Espooseen asumaan toiseen perheesen kun ei tullut enää toimeen tyttärensä Lulun ja Tapsu-ukkonsa kanssa. Niin että mulla on nyt vain kaksi ihanaa pupua täällä ihailtavanani ja hyvin he ovat loppujen lopuksi sopeutuneet Lissun muuttoon.

Ja pääsiäinen, sekä kevät on alkanut täällä loskaisin ja sateisin ilmoin välillä auriokoa pilkistellen. Mutta mielialaani en ole vielä kuitenkaan saanut kaikesta huolimatta kuntoon kun tässä on ollut kaikenlaisia kokemuksia ja vielä niitä riittää edessä päinkin, tarkoitan näitä synkempiä kokemuksia. Se olisikin hyvä jos olisi vain niitä hyviä ja aurinkoisia mutta ikävä kyllä niitä ei ihmiselle yksin suoda toisille vaan vähemmän kuin toisille, toiset sitten saavat taasen näitä huonoja enempi. Ihmisen onnenlahjat eivät mene tasan.

Mutta olkaamme tai yrittäkäämme olla onnellisia tässä mitä meillä tällä hetkellä on sillä ei meidän sentään nälkää tarvitse nähdä ja vaatteitakin on joilla itsemme vaatetamme. Kun vaan mielemme saamme pysymään vakaina niin kaikki olisikin hyvin. Tälläisissä merkeissä me sitten jatkamme matkaa eteenpäin ja toisella kertaa sitten taasen lisää kirjoittelen tänne.

 

maanantai, 15. maaliskuu 2010

yö- sekä aamukyöpelin kirjoitusta tällä erää,ja kopio

TÄYTÄTKÖ POHJATONTA ASTIAA?

  
 
 

Olet sitten valmiina tai et, jonain päivänä päiväsi päättyvät. Viimeinen auringonlasku on nähty, tunnit ja minuutit kulutettu. Kaikki keräilemäsi aarteet, vaalitut ja unohdetut, saavat uuden omistajan.

Kaikki menestyksesi, maineesi ja väliaikainen valtasi sirpaloituu avaruuteen. Sillä mitä omistit tai olit velkaa, ei ole enää merkitystä.

Syntyperälläsi tai valitsemallasi uralla ei ole enää väliä. Eikä silläkään, olitko kaunis tai älykäs. Sukupuoli, ihonväri, kansalaisuus häipyvät taustalle.

Millä sitten on väliä?

Sillä on väliä, mitä annoit ja loit, ei sillä mitä ostit tai sait.
Sillä on väliä, mitä merkitsit, ei sillä miten menestyit.
Sillä on väliä, mitä opetit, ei sillä mitä opit.

Sillä on väliä, miten rehellinen olit, miten sympaattinen, miten rohkea ja antelias. Annoitko toisille ihmisille rohkeutta elämään, voimia jaksamaan ja uskoa tulevaan, sillä on väliä.

Elämän merkitys ei synny vahingossa. Se ei ole sattumien summa
vaan valintojen tulos.

Valitse elämä, jolla on väliä.

-M.S

Niin tuo teksti oli tämänaapuisest positiivareiden aamun ajatuksesta ja minust erittäin hyvä niin ajattelin sen kopsata tänne sellaisenaan kuin se oli s-postiini tullut.

No jospa nyt sitten kirjoittaisin tänne loppuun hieman omaa tarinaani miten on mennyt kun en ole jaksannut kirjoitellekkaan tänne pitkästä aikaa. No elämääni on kuulunut nyt yhtä alamäkeä ja todellista henkien kamppailua elämässäni sekä päässäni, olen ollut myös erittäin väsynyt kaikkeen kun öitä pelkää nukkua ja päivällä pitää hoitaa asioita niin ei sitä kokoajan kestä rupeaa siinä parempikin ihminen jo rakoilemaan.

Siksi halusinkin ottaa tähän tekstiini positivareiden ajatuksen kun tuo kosketti minua erittäin paljon nyt ja lähelta ja useamman ystäväni taholta sekä myös perheenjäsentenikin, elikä se oli hyvin ajankohtainen ajatelma myös teille toisille jotka luette tätäkin blogia ja olette ehkä kaltaisiani, tyhjiä astioita joka usein toistaa samoja virheitä ja ajatuksiaan joista saa sitten kärsiä itse koko kropallaan  ja kaikella muullakin.

Mutta tapahtuipa mulle kuun alussa yksi aivan ihana tapauskin,nimittäin 7.3.2010 kello 11 tienoilla ystäväni astui aikuiskasteelle ja liittyi Helluntaiseurakuntaan,ja olen niin otettu ja onnellinen että sain toimia tämän rakkaan sisaren avustajanakin siinä tilaisuudessa ja sain vielä kunnian siunata hänet kasteeseen.Minä joka olen vain tälläinen pelkkä tavallinen sekoileva maailman tallaaja. Niin että jos ei huonoa niin ei hyvääkään mutta minulle suotiin kumpaakin. 

Ja nyt taidan vielä siirtyä tarkistamaan loput s-postini ja jatkaa vielä hetken uniani että jaksaisi päivän hoitaa taasen asioita aika pitkänkin välimatkan päässä toisistaan.                                                               

torstai, 18. helmikuu 2010

Torstai-iltayö

Nonniin ja viikko on vierähtännyt jälleen lopppuolelle.Ja viimeviikonloppuna mennyt montakertaa hermot,meinannut jopa suuttua tälle koneellekkin joka taasen olisi ollut aivan turhaa,sllä eihän tämä mitään ymmärrä eikä koneilla ole tunteita,vai onko? No jokatapauksessa nuo ongelmat ovat selätetty nytten kun ollaan jo tuossa uuteen viikonloppuun ja täysin ehjin nahoin.

Tiistaina mulla oli liikuntaryhmä,joskaan vetäjämme ei päässyt vetämään meitä sillä kertaa jotenka toimimme omatoimisesti toimintaterapeuttimme ja toistemme avustuksella kuntosalilla. Ja tuli ihana olo kun pääsi liikenteeseen elikä sai aikaiseksi lähteä liikkumaan.

Nyt viikolla olen kyllä kanssa liikkunut aikalailla että paikalla en ole kerkennyt olemaan mutta tämä liikunta on ollut vain aivan erilaista-> asioiden toimittamista kaupungilla. Tänään sitten sain lopultakin hommattua yövalooni toisen lampun kun oli palannut ja rannekellooni pariston. Että tuo on joskus hankalaa toteuttaa joitakin asioita,sillä noitakin olen hommannut jo useamman kuukauden ja nyt vasta sain ne todellakin hommattua.

Tänään meillä oli taloyhtiössämme askartelupiiri.Siellä tein kolme lautasliinalakka työtä ja ovikoristeen korjasin uuteen uskoon, niin että tänäänkin olen saanut jotakin aikaiseksi vaikka tuntui etten ole tehnyt mitään vielä muuta kun tapellut tämän koneeni kanssa.

Sillä olen yrittännyt vaihtaa tähän blokiini uutta pohjaa ja eihän se multa tietenkään onnistunnut vaan jouduin taasen pyytämään Nalle-siskolta apua ja onneksi hän oli niin kiltti ja auttoi minua,kylläkin kotoa käsin mutta hän onkin niin luotettava ihminen että hänelle uskallankin antaa tämän salasananikin. Siinä on muutein ihminen johonka todellakin luotan!!!

Siispä hän vaihtoi minulle tämän nykyisen blogipohjan kun kerroin minkä haluaisin.Ja nytten vaan jään odottelamaan kun huomenna saan poikani viikonlopuksi luokseni ja tarkoitus olisi että kävisimme huomenna naapurin kanssa lenkillä ennen saunaa. Kun mulla on onneksi huomenna saunapäiväkin.

perjantai, 12. helmikuu 2010

Perjantai-ilta yö

Ja nyt on taasen viikko vierähtännyt taakse ja tapahtumien täyteinen sellainen. Olen tällä viikolla saanut jotakin aikaiseksikin vaikka asioita on pennyt päin puutakin ja valvottuja öitä takana. Mutta onneksi nyt on edessä viikon loppu ja voin ottaa univelkojani takaisin tässä kun ei ole mitään erikoista suunnitelmissa tällähetkellä.

Tänään olen siivonnut kotona pitkästä aikaa. Okeammin tuo siivous into syntyi kun meidän taloyhtiöön korjattiin tekvisioanteenien keskus ja pistorasiat huoneistoissa,mulla kun on juuri siinä edessä tuo kanieni häkki niin jouduin sen siirtämään pois työmiehen edestä ja siinä sit samalla tuli häkkikin jälleen siivottua perusteellisesti ettei vain pelkkää päiväsiivousta.Tietysti siinä sitä työmiestä odotellessa Lulu-pupulleni tapahtui vahinko ja kakksi vessan sivuun kun tuo hänen asettumisensa veskiin on välillä niin vaikeaa että pääsi vahinko lattialle,josta taasen minulle koitui hieman lisä työtä kun laitoin häkin paikalleen niin jouduinkin sitten pesemään lattiat kämpästä ja hakkaan matot. Tuli siinä sitten samassa vauhdissa tiskattua muutaman päivän tiskitkin ja laitettua ruokaa itselle pitkästä aikaa oikein kunnolla ettei osta ainavain puolivalmiita eineksiä. Ja nyt onkin sitten hyvä mieli jokseenkin todella väsynyt olo kaiken puurtamisen jälkeen.

Meinasipa tuo tulla oikein kunnon huono olokin kun jo  saunaan lähtöä ennen alkoi pyörryttään mutta onneksi sain seuraa saunareissulleni niin uskalsin käydä saunomassa, ilman tuota seuraa se olisikin jäänyt vain haaveeksi. Onneksi on olemassa viellä kunnon ystäviä muutama joka ymmärtää tilanteet ja lähti turvakseni,niin sitten tuli saunottua oikein kunnolla ja sai kaiken hien ja lian ihosta pois mutta piti kyllä saunan jälkeen ottaa puoletoista tunnin unet että jaksoi ja pystyi illan olemaan suht normaalisti kotosalla ja katsella telvisiota. Sekä pelailtua tuolla feibookissa ja katseltua mitä kavereille kuuluu.

Ja nytten onkin sit tämän naisen aika mennä katselemaan nukkumattia josko se toisi unen mulle väsyneelle kaikista yöllisistä peloista huolimatta. Täytynee toivoa vain parasta tälle yölle ja viikonlopulleni jotta ensiviikolla olisin pirteä taasen uusiin asksreisiin.